Uusi vuosi ja samat jutut. Laihduttaa pitäisi ja innostus on nollassa. Miksei rasva voisi palaa saunassa...

Hieman pohjuustaakseni asiaa enemmän aloitan vuoden -09 kesäkuusta. Tein inspiraation saattelemana 2 vuoden sopimuksen paikalliseen vielä avaamattomaan liikuntasaliin, jonka piti aueta syksystä. Paikka avautui joulukuun alkupuolella, mutta innostukseni oli jo lopahtanut ja sohva houkutti paljon enemmän kuin hikoilu.

Maksoin sitten kokonaisen vuoden kuukausittaisia jäsenmaksuja, astumatta kertaakaan salin ovesta sisään, kunnes...

Muutin ja laskut lakkasivat tulemasta, vaikka olin tehnyt osoitteenmuutoksen. Minä toki ajattelin, että ovat huomanneet, etten käytä palveluja ja ovat täten poistaneet jäsenyyteni ja siitä johtuisi, ettei laskuja enää tule. Tiedän, todella tyhmästi ajateltu. Mieheni huolestui, että pian tulee ulosotosta pino laskuja ja minun täytyi siis soittaa salille.

Soittaessani kerroin maksaneeni vuoden maksuja käymättä kertaakaan paikan päällä ja siitä ohjaaja innostui, että asialle täytyy tehdä muutos ja pyysi voisinko käydä heti seuraavana päivänä tutustumassa paikkaan ja, että  ohjaaja voisi tehdä minulle oman kunto-ohjelman. Hieman vastahakoisesti suostuin, minulla sattui olla juuri seuraava päivä vapaata. Pakkohan se muutos on joskus aloittaa.

Tutustuessani sain jonkinlaisen innostuspiikin. Ohjaaja/ohjaajat olivat mukavia ja sali oli täynnä kaikennäköisiä ja -kokoisia, enkä tuntenut itseäni 'väärännäköiseksi käymään salilla'.

Menin salille heti tutustumista seuraavana päivänä ja kävinkin sielä aina, kun vain aikaa oli. n 3-4 krt/vko. Ennen töitä tai sen jälkeen. Ennen sanoin aina, ettei ennen töitä jaksa ja ei tosiaankaan sen jälkeen. Nyt minua kiukutti jos en jostain syystä päässyt liikkumaan. Minä ikuinen sohvaperuna, joka veti levyllisen suklaata päivässä (+ muut karkit), sai suklaan tilalle uuden huumeen nimeltä liikunta.

Alkupainoni on n. 90 kg. En käynyt puntarissa ennen aloitusta. Sunnuntaina 30. tammikuuta painoa oli 88.1kg, kehonrasvaprosentti oli 51.1%. Sitten se paino lähti viimein tippumaan oikein todennetusti. 8. helmikuuta puntari näytti 84,2 kg. Itse aloin tässä vaiheessa pelkäämään, että paino tippuu liian nopeaa ja aloin syömään enemmän, myöskin sitä karkkia. Olin jo karsinut makean määrää 90 % ja huomasin olevani paljon virkeämpi ilman karkkia.

Nyt sitten kaikki tuntuu olevan taas hukassa. Viime viikolla olin pieni muotoisessa operaatiossa sairaalassa, enkä ehtinyt/voinut harrastaa minkäänlaista liikuntaa koko viikolla. Tälläkin viikolla olen käynyt vain kerran ja silloinkin se oli todellista pakkopullaa.

Olen taas syönyt kuin hevonen ja vetänyt makeaa kaksin käsin. Puntariin rohkaistuin vasta tänä aamuna. Hieman helpotti oloa, 84.9 kg.

Mistä löytää taas uusi inspiraatio?